HALTI kaksi huippua kerralla - Suomi 1324m ja Norja 1365m
Eräänä kauniina elokuun päivänä(14.8-17.8.2022) päätin lähteä vaellukselle Kilpisjärveltä Haltiin. Koko matka kesti neljä päivää, joista kolme päivää meni sinne ja yksi päivä takaisin. Kävelin yhteensä 107 kilometriä edestakaisin
Sanon etukäteen, että en ole eläissäni ollut urheilun ystävä, eli minulla ei ole minkäänlaista urheiluharjoittelua tai valmiauta, mikä olisi vahva etu tälle matkalle. Minulta puuttui myös kaikenlaista tietoa tälle retkelle, olin lukenut vain muutamia blogeja siellä aiemmin käyneistä ihmisistä. Myönnän nyt takaapäin, että varusteeni oli aivan liikaa ja valmistautuminen on nyt paljon parempi seuraavalle analogiselle matkalle saatujen kokemusten perusteella.
Toivon, että myös muut saavat apua ja vihjeitä mun tarinasta ja yhteenvetovideosta samaa matkaa suunniteltaessa. Haltissa käyneiltä on todella vähän tietoa. Suomen puolella vierailee keskimäärin noin 5 henkilöä päivässä. Päätän tämän omin silmin näkemäni vieraskirjasta ja vaeltaessani tapaamistani ihmisistä. Jossain todettiin, että kävijöitä on keskimäärin 50 000 vuodessa, mikä on 136 henkilöä päivässä... paska puhe, mutta se ei ole tällä hetkellä tärkeää.
Tarinasta tulee todennäköisesti hyvin pitkä, koska kirjoitan ylös kaiken matkalla kokemani, jaan mielipiteitäni ja kokemuksiani tulevien seikkailijoiden kanssa. Vuorilla kokeneet retkeilijät nauravat minulle, mihin heillä on täysi oikeus, mutta nyt olen älykkäämpi ja minulla on omakohtaisia kokemuksia, ja toivon, että tarinani auttaa monia ihmisiä, jotta he eivät tee samoin. virheitä kuten tein :)
Tarinasta tulee todennäköisesti hyvin pitkä, koska kirjoitan ylös kaiken matkalla kokemani, jaan mielipiteitäni ja kokemuksiani tulevien seikkailijoiden kanssa. Vuorilla kokeneet retkeilijät nauravat minulle, mihin heillä on täysi oikeus, mutta nyt olen älykkäämpi ja minulla on omakohtaisia kokemuksia, ja toivon, että tarinani auttaa monia ihmisiä, jotta he eivät tee samoin. virheitä kuten tein :)
1 PÄIVÄ 14.8.2022 - Aloitin seikkailuni noin klo 15:30 sää oli mukava ja suhteellisen lämmin, kuten täällä Lapissa on tyypillistä sellaiseen aikaan. Reppu painoi noin 40 kg. Reppu videon voit katsoa pakattu laukkuvideosta "HALTI-vuoren huipun valloitus - katsotaan vaellusvarusteet" tai tarinan lopussa olevasta videosta.
Ensimmäisen 12 km:n maasto oli suhteellisen tylsää ja tasaista loppuun verrattuna. Luonnonnäkymät olivat upeita ja kannattaa pysähtyä hetkeksi nauttimaan. Tämä hiljaisuus ja lintujen äänet sekoitettuna tuulen ääniin oli arvo sinänsä. Maisema täällä on paljon hienompi ja erikoisempi kuin edes 400 km päässä.
Illalla yhdeksän aikoihin vaelsin 900+ metrin korkeuteen olevan vuoren huipulle, josta avautui äärimmäisen kaunis näkymä kaukaisuuteen. Karttaa tutkiessani huomasin, että olin jo poikennut oikealta kurssilta useita kilometrejä.
Olin edennyt tarpeeksi ensimmäiseksi päiväksi ja sää alkoi hieman viilenemään (+9 astetta) ja olin väsynyt ja päätin jäädä huipulle yöksi aloittaakseni jatkomatkan reippaasti aikaisin aamulla. Jätin sinne myös allekirjoitukseni kehujen sanoilla tuleville retkeilijöille, että se on hyvä paikka :)
Tein nopeasti vähän puuroa ja teetä, laitoin makuupussini kiven viereen, jonka sijaintia vaihtui yön aikana, koska alkuperäinen oli hieman rinteessä ja liukasin vähitellen epämukavaksi selkäni alle oleville kiville. Täytin vatsani, ryömin makuupussiini ja nautin kauniista auringonlaskusta vuoren takana.
2 PÄIVÄÄ 15.8.2022 - Lämpötila oli +4 kun heräsin noin klo 7.00 aamulla. Ei todellakaan ollut kylmä nukkua. Makuupussillani pitäisi olla mahdollista nukkua ulkona jopa -20 asteen lämpötiloissa.
Yöllä oli todella kuuma ja otin itseni täysin alasti, joten nukkuminen oli vähen vilempaa, mutta silti oli vähän kuuma, ilmeisesti tämä makuupussi ei ole suunniteltu plusasteiden nukkumiseen. Seuraavat yöt menivät yhtä helteisesti, jopa sateessa nukkuen :)
Kun aamutoimenpiteet oli tehty, katsoin hieman karttaa nähdäkseni missä tarkalleen olen ja minne mennä. Illan maantieteellinen tutkimus ja päätökset olisivat vienyt minut aivan väärään suuntaan :) Suunnitelmat tehty ja laukku taas pakattu, joten oli aika aloittaa matka, joka johti yli sata metriä korkeammalle ja puolentoista tunnin kävelymatka vuoren huipulle. Sain tämän vuoren huipulle korkeudeksi 1097 metriä ja uuden väliaikaisen väliennätyksen edellisestä turnauksesta. Lue siitä jutusta "Saanatunturi huipu erikois reitti kiipeilyn ja valloittaa vuorenhuippu 1029m 5h 58m" ja katso siitä myös video YouTube-kanavaltani.
Koska vuorilla tämä visuaalinen havainto ja etäisyysarviointi on varsin hämmentävää varsinkin minun kaltaiselleni aloittelijalle, eikä heti näe, mikä on horisontin takana päättyvä vuori. Sen huomaa vasta, kun olet kävellyt hieman maata siinä toivossa, että seuraava vuori olisi vieläkin lähempänä . Tämä etäisyysarvio alkoi minulle selkiytyä vasta saman päivän illalla, kun olin ahkerasti kävellyt vääriin suuntiin ja joita luulin olevan lähellä. Koska kaikki siellä on niin massiivista ja näkee, että UOOHHH se on niin lähellä, mutta todellisuudessa se on hyvin kaukana siihen mene tunteja.
Silloinkin kävelin jyrkälle reunalle. Kesti varmaan 2-3 tuntia palata oikealle tielle... vain koska laukku päätti pudota kalliolta huolimattomuutensa vuoksi, joten minulla ei ollut muuta vaihtoehtoa kuin seurata sitä :) (voit katso tämä hienosti videolta ) Pystysuoraa kalliokämpöä... Hiihto tuli alas noin 150 metriä, ainakin pääsin eteenpäin nopeammin ja voitin aikaa.
Kun pääsin alas, tein pieni tako ja täytin juomapullon pienestä kurinaavasta ojasta, sillä viime yönä tein viimeisestä vedestä iltateetä ja muutaman kulauksen kaurapuuroa.
Matka jatkui muutaman tunnin ison kivikentän yli, jossa oli isompia ja pienempiä kiviä. Aikaa vievin osa on vain tällaisten kivien katsominen yhdestä toiseen ja oikean muotoisen kiven löytäminen. Ensi silmäyksellä näyttää siltä, että nondel hypätä ei ole mitään vikaa, mutta sinun on silti katsottava kumpaan mennään, koska siellä voi olla liikkuvia kiviä, joiden kulmat ovat erittäin huonot ja terävät. Et halua pudota, etenkään sellaisille. Raskas ja iso reppu myös hidastaa niidel liikkumista.
Lopulta pääsin toiseen autiopupan vieren, jossa matka jatkui mukavasti ja onnellisesti ylös ja alas kevyesti tallattua polkua pitkin. Tällaista tietä voidaan kutsua siellä jopa moottoritieksi. Valitettavasti tällainen polku väheni koko ajan mitä lähemmäs loppua :)
Kilpisjärven suunnasta katsottuna niiden nimet ovat seuraavassa järjestyksessä: Saarijärvi, Kuonjarjoki, Meekonjärvi, Pihtsusjärvi ja koko tämän vaellusreitin nimi on KALOTTIREITTI - reitin kokonaispituus on 800 km ja se kulkee Suomen tundran halki. Suomessa, Ruotsissa ja Norjassa.
Iltapäivällä olin saavuttanut matkani puolivälissä, ja oli hyvä aika syödä kunnollinen lounas. Viimeiset kilometrit olivat myös hauskoja siinä mielessä, että siellä oli jatkuvaa laskeutumista, mikä oli erittäin hyvä aika väsyneelle selkä- ja lonkkanivelille. Pysähdyin sopivasti pienen joen varrella kahden vuoren välissä ja sitä ennen taas pitkän, pitkän loivan nousun. Joen rannalla oli mukava lepätä kivillä auringossa ja syötä tattaripuuroa ja juoda virkistävää teetä ja nauttia tästä kauneudesta ja antaa hyväilevän veden virrata korviin :)
Noin tunnin verran lepättyään oli aika jatkaa matkaa. Laitoin reppuni takaisin selkään ja poljin optimistisesti ylös pitkää ja tasaista nousua. Olin hyvin optimistinen kävellessäni ja ajattelin itsekseni, että tänään kävelen viimeiselle pysäkille, noin 15 km. Tällaiset valtavat kävelytavoitteet voittivat aina pienen tauon jälkeen, mutta valitettavasti todellisuus oli toisenlainen ja noin tunnin kuluttua olin jo etsimässä sopivaa kiviä, tai paikkaa toisen piku taokon varteen :)
Olin kävellyt jo useita tunteja ja kilometrit alkoivat nousta sielläkin 10 km:iin ja väsymys, hartioiden ja lantion kipu alkoi taas tuntuua. Koska olin melko pitkälti niittypolulla, ei tarvinnut etsiä mukavampaa pysähdyspaikkaa. Heitin riikinkukon selästäni ja tuijotin vain taivasta ja nautin tuulen pauhusta, kun se taitavasti leikkii ruokoilla.
Muutamaa tuntia myöhemmin olin ohittanut myös kolmannen vaiheen pisteen ja etenin taas onnistuneesti. Matkalla ohitin pystyseinään kohoavan kiven, jonka huippu työntyi uhkaavasti esiin ylhäältä ja sai tunteen, että se putoaa alas :D Vihdoin pitkästä aikaa pääsin taas metsään - Koska olin kävellyt taas pitkään, oli aika pitää pidempi ja parempi lepotauko.
Tällä kertaa päätin pitää mukavamman ja kunnollisemman tauon ennen iltaa, koska olen ollut tien päällä jo puoli kahdeksasta aamulla, koko työpäivä on käytännössä takana, kello oli puoli viiden tienoilla illalla.
Löysin kaksi sopivaa puuta, joihin ripustin rippumaton että voisin siellä viihtyä ja vaihteeksi nostaa jalat korkeammalle. Sanotaan, että se auttaa jalkoja lepäämään nopeammin väsymystä vastaan, koska veri vajoaa jalkaa pitkin nopeammin ja uusi veri tuo lihaksiin nopeammin tuoretta happea. Täytyy sanoa, että se auttoi todella vähän. Tunsin heti kuinka jalkani lepäävät, ja myöhempi matka, joka vielä käveltiin, todistaa sen hyvin. Ajattelin vielä edetä 5 km päästäkseni kolmannen ja neljännen vaihepisteen puoliväliin ja sitten jäämään jonnekin yöksi, jotta voisin aloittaa aikaisin aamulla ja sitten illalla hämärässä Haltin huipulle :)
Tauon jälkeen tien päälle ilmestyi kyltti, joka ilmoitti, että joen ylittävä silta oli hajonut ja nuoli osoitti ainoaa mahdollista joen ylitystä-kahlauspaikka. Joen leveys on noin 10-15 metriä. Se ei ollut kovin syvä, mutta virtaus oli nopeaa syvemmällä. Tämä paikka oli erittäin kivinen, jota pitkin piti kahlata joen yli. Se oli taas niin mielenkiintoinen ja pähkinänsärkijäpeliä muistuttava seikkailu, että sen ylittämiseen piti löytää itse sopiva polku, koska ei ollut varmaa merkintää, kuten koko polulle on ominaista.
Kahdeksaan illalla olin taas edennyt uskomattomalla tavalla ja olin noin 1-2 km päässä Pihtsusjärven viimeisestä etappipisteestä(autiotupasta). Olin todella tyytyväinen itseeni ja onnellinen siitä, etten jäänyt yöksi edelliseen paikkaan. Periaatteessa olin jo, mäen huipulla :P Todellisuudessa siellä oli vielä noin 17 km maata. Pihtsusjärveltä on matkaa 14 km, mutta siellä missä yövyin tuulelta suojattuna kalliolla, oli Pihtsusjärvelle vielä 2-3 km.
3 PÄIVÄÄ 16.8.2022 - Aamulla aloitin matkani noin kello 7 aika. Tie kulki aropolkua pitkin tuttuun tapaan :D kunnes saavuin vihdoin 4,5 km:n merkkiin, joka todisti ja vahvisti, että nyt alkaa kauan odotettu ja haaveiltu nousu yli 1300 metrin huipulle.
Olin kiistatta iloinen väsymyksestä huolimatta ja sain valtavan positiivisen energian latauksen ja uuden optimismin läimäyksen jatkaa matkaa ilman isompaa taukoa. Kello oli noin 11 ennen lounasta.
Voidaan sanoa, että nyt alkoi matkan vaikein osuus, aluksi melko jyrkkä mutta silti lempeä nousu kiviä pitkin, kunnes se muuttui melko jyrkiksi ja isommiksi kiviksi. Se oli vakava koettelemus ja pyöriminen iso ja raskas reppu selässäni :D
Puristin niin kovaa kuin pystyin, mutta vihdoin kun näin ylhäällä vuoren huipun merkin, olin kirjaimellisesti äärimmäisen iloinen kyyneliin asti, että pian se oli tehty ja huippu valloitettu :D Tällä kertaa päätin kuitenkin olla valloittamatta Suomen puolen huippua, koska en olisi yksinkertaisesti pystynyt kiipeämään vieressä oleva korkea vuori, jonka luulin olevan Suomen puolen huippu. Tein tällaisen johtopäätöksen alla olevien AV / AT-merkintöjen perusteella :)
12:35 valloitin huipun - juuhuhuuuuuuuuuuuuu :))))))))) Ilo oli hetken, kun se saapui suurena pettymyksenä, koska se osoittautui Suomen puolen huipuksi. Välittömästi tämä pettymys korvasi vielä suuremman ilon, että pystyin silti saavuttamaan kaksi huippua kerralla. :)))
Suomen huipultaa piti liikkua vain 2 km Norjan huipulle. Ja tietysti teen sen väsymyksestä huolimatta, koska niin pitkä matka on ajettu, niin tämä pieni kävely oli todella olematon.
Kirjoitin nimeni vieraskirjaan, poltin yhden rökiin, join kulauksen vettä ja laitoin laukkuni takaisin selkääni ja lähdin kohti Norjaa.
Liikkuessani mietin, mitä olin saavuttanut vaelluksen aikana... Halusin pysyä huipulla ollessani tietyissä pilvissä, jotka vielä osoittivat täyttymistä, kun olin alhaalla, mutta kun pääsin huipulle, ne olivat haihtuneet. . Ei paha, ensimmäisen yön nukuin muutenkin pilvissä, ei niin tiheässä kuin olisin halunnut, mutta silti voin sanoa että nukuin pilvissä :D Toinen toive oli nähta lunta vuorilla. Valitettavasti tämäkin toivo oli hiipumassa, koska Norjaa päin katsottuna en nähnyt yhtään lunta, mutta Suomen vuorella oli lunta useissa paikoissa, mutta luovuin sinne menosta.
Hetken eteenpäin liikkuessani näen yhtäkkiä LUME :)))) ja se oli oikeaa lunta ja jäätä... Tein sinne oman lumiukon, jälleen kerran oli odotus ja unelma toteutunut.
Sain lumiukon tekemisen valmiiksi (katso kuvat galleriassa) ja jatkoin matkaani.
Matkalla Suomesta Norjaan tie oli merkitsemätön ja piti itse löytää sopiva tie.
Mielenkiintoista oli myös se, miten kivet muuttuivat, kun saavuin Norjan puolelle. Jos Suomen puolella on sellaisia harmahtavan mustia kiviä, niin Norjan puolella ovat kiviä ruskehtavat ja karkeat. Näet ne galleriassa. Kahden huipun välinen tie on suhteellisen kivinen ja niiden välissä on pieni vesinsilmä ja joki. Laskeutuminen ja nousu on suhteellisen pehmeää eikä erityisen väsyttävää. Sanon etukäteen, että yhteen suuntaan kulkemiseen menee noin tunti.
HUIPPUHETKI - klo 13:48 - 1365 metrin vuoren huipun valloitus HALT, NORJA, kolmen päivän ~53 kilometrin vaelluksen jälkeen - JEEESSSSSSSSSSSSSSSSSSSSSSSS :)))))))))))))))))) )))))))))))))))))))))))))))))))))))))))))))))) )))))))))))))))))))))))))))))))))))))))))))))) ))))))))))))))))))))))))))))))))) VAU!!!!!!!!!!!!!!! ! :)))))))))))))))
Kuten kuvasta näkyy, suomalaiset valloittajat ovat jättäneet lippunsa sinne:)).
Tuuli oli aika kova. Uskon vahvasti yli 25m/s...se puhalsi mukavasti takaisin tielle. Kun saavuin laaksoon, oli mukavampaa ja helpompaa liikkua eteenpäin kuin ennen tuulta vastaan. Muutin takaisin Suomen puoleiselle huipulle laskeutuakseni sieltä merkittyä polkua pitkin. Ei ollut enää halua poiketa polulta ja tehdä omia keksitu suoria reitiä :)) Halusin vain päästä nopeastiin alas ja jäädä jonnekin yöksi rauhallisesti nauttimaan esityksestä ja saaduista tunteista :D
Valitettavasti tämä ilo oli niin sanotusti lyhytaikainen. Norjan huipulla istuessa tuntui triviaalilta fiilikseltä, että mitä seuraavaksi, ei enää mikään iso odota ja paluumatka on pitkä, monipäiväinen ja tyhjän tuulen tallaaminen :)
Valitettavasti tai onneksi säällä oli omat äärimmäisyytensä, jotta voi karkottaa tämän tylsyyden ja tyhjyyden tunteen :)
Olin palaamassa muutaman kilometrin jälkeen Pihtsusjärvelle ja aioin viettää yön uudelleen samassa paikassa kuin viime yönä, missä minulla oli myös ruokavarastoni, kun yhtäkkiä taivaan patruunat avautuivat ja olin hetkessä märkä muutamassa sekunnissa. Ei ollut enää kuivaa paikkaa... sateen läpi kävellessä en edes huomannut viime yöni paikkaa tien vieressä ja kävelin vain sen ohi huomaamattani. Huomasin sen vasta muutaman kilometrin jälkeen :) En tietenkään mennyt takaisin...
Sillä välin sade vähen loppui ja aurinko alkoi paistoi. Näytti siltä, että sade oli loppumassa, jess...päätin alkaa etsiä yöpaikkaa kunnes tuli taas uusia sateita. Sillä välin vaatteet olivat tulleet jo melko kuiviksi siellä tuulen ansiosta....mutta,, :)
Sitten päätin, että nyt ei ole muuta vaihtoehtoa kuin palata suora Kilpisjärvelle. Kaikki vaatet-tavarat olivat märkiä, myös ne, jotka olivat syvällä pussin sisällä. Koska yöpyminen ei enää ollut mahdollista. Liikkuessani oli lämmintä ja siksi päätin liikkua ja liikkua ja vaatteet kuivu näin nopeammin, jos tulee tauko sateessen.
Mutta ennen kuin kävelin läpi yön tuolla tavalla, päätin silti kerätä voimia ja levätä jalkojani. Muistin sen riippumato... Kävelin niin kauan, kunnes ensimmäiset puut alkoivat ilmestyä, joihin voisin ripustaa sen. Päätin ensin levätä hieman kun jatkoin matka :D Jäin kokonan syvän uneen...
Noin kello 4 aamulla heräsin sateeseen, olin täysin kastunut, vettä tippui vaatteista... :))) onneksi löysin pussin keskeltä puolikuivan hupparin ja liivin, vaihdoin ne selkääni, tein nopeasti foliomatosta ylimääräisen sadeliivin ja aloitin matka takasiin päättäväisesti ja vakaalla tavoitteella olla luovuttamatta ennen kuin Olen takaisin kilpisjärvellä.
En todellakaan tiedä, mistä sain voimaa kävellä kuin roskaväsyneenä, syömättä, koko ajan märkänä ja uusia sadekuuroja saamalla välillä tämä uskomaton 35-40km. Minun oli pakko kävellä takaisin Kilpisjärvelle yöpymättä missään.
Klo 16:10 saavuin takaisin kilpisjärvelaan rankan myrskyn ja sateen läpi :))) Se oli uskomattoman erityinen ja unohtumaton kävelykierros.
Aion ehdottomasti tehdä uuden hauskan erikoisvaellusmatkan pian!!! :)))
Katso kaikki kuvat: https://galerii.iffinland.info/index?/category/51-halti_1324m
Alla video yleiskuvaus matkasta YOUTUBE alustalla
Vieraile myös mun toisi sosiaalisilla kanavilla saadaksesi lisätietoja
Kommentit
Lähetä kommentti