NORDKAPP ... nopea poikkeama tai kuinka ideat syntyvät lennossa
Koska Pohjois-Suomi on erityisen vuoristoinen ja tunnettu kauniista tunturistan, niin päästäkseni määränpäähäni Nuoargaminiin olisi pitänyt ajaa Suomen läpi isossa ympyrässä, jonka matkaa olisi noin 600 km.
Sitten päätin, että ajelen sinne Norjan ja Suomen rajalle johtavaa tietä Norjan puolelta, jolloin näkisin myös vähän Norjan luontoa, koska en ole koskaan ennen käynyt Norjassa. No, muutama viikko sitten pystyin kävelemään Halt-vuoren huipulla Norjassa. Tästä 100 km:n vaellusmatkasta voit lukea tarinasta "HALTI kaksi huippua kerralla - Suomi 1324m ja Norja 1365m"
Mainitsen myös etukäteen, etten valitettavasti päässyt suunnittelemaani määränpäähän, Pohjois-Suomen huipulle, yhdellä sanalla. Noin 100 km ennen määränpäätä tapahtui onnettomuus kahden hirven kanssa tiellä. Voit lukea siitä erillisestä jutusta, joka julkaistaan pian.
Matkan kokonaispituus oli 1181 kilometriä ja sen kesto oli 31 tuntia kahdella yöpymisellä :) eli kesti 3 päivää...
Lähdin ajamaan vasta iltaa kohti viiden aikoihin, suunnitelmana oli ajaa Enontekiönelle ja päättää siellä, mennäänkö Norjan vai Suomen kautta. Saapuessani päätin silti kulkea Norjan läpi. Myöhemmin, kun olin ylittänyt rajan ja liikkunut siellä maisemissa, en huomannut suuria muutoksia... kaikki oli kuten pohjoiselle tyypillistä. Tie, jolla ajoin, parani, tarkoitan asfaltin laatua, oli tasaista ja oli mukavaa jatkaa matkaa.
Kello saattoi olla puolenyön tienoilla, kun saavuin vihdoin tienristeykseen, jossa kyltti osoitti 100 km ALTAN ja toinen osoitti Suomen puolelle minne aioin mennä ensi. Valitsin kuitenkin suunnaksi ALTAN ja jatkoin matkaani Nordkappin suuntaan.
Altaan asti tiellä ei ollut mitään erikoista, lukuunottamatta suurempia lempeitä ylä- ja alamäkiä, ei mitään erikoista, ja ulkona oli myös pimeää nauttia luonnon näkymistä... ja sitten kaksikymmentä kilometriä ennen Altaa, mitä olin lukenut eri blogeista ja katsonut muiden matkailijoiden videot... alkoivat ne upeat Norjan vuoret, joissa tiet kulkevat kallion rinnalla. Jyrkkä kallioseinä vasemmalla ja jyrkkä oikealla...
Harmi, että oli pimeää enkä voinut nauttia näistä näkymistä, mutta se kaikki oli selvästi havaittavissa ja jossain määrin vielä näkyvissä auton valojen valossa... Tie kulki ylös ja alas ja oikealle ja vasemmalle ja suhteellisen jyrkkä useimmissa paikoissa. Koska olen myös täällä ajanut Suomea kohti yhtä läheisiä teitä. Suomen ja Norjan vuoristoteitä ei voi verrata, Suomessa ne ovat niin sileitä, ajoin rauhallisesti.
Ajoin vuorilla noin 40-50km/h, koska tie oli myös tuntematon ja mutkien en nähnyt pitkään mitä seuraavaksi oli tulossa, mutka toiselle puolelle jyrkän nousun tai laskun... Jossain vaiheessa oli mu kiinni saanut kuorma-auto... ilmeisesti oli hänen liikkeen nopeus suurempi, koska luulen, että se oli paikallinen tai kokenut kuljettaja, joka oli ollut siellä aiemmin. Annoin kohteliaasti tietä hänelle. Ajoin sitten hännen perässä, näin pystyin itse ajamaan nopeammin ja näin hänen valojensa valaiseman tien paljon paremmin... Myönnän, että silti oli melko vaikea seurata rekka suurella nopeudella ja kokemukseni puutteen vuoksi sellaisella tiellä. Mun autoni on erityisen kapea ja korkea vaikea aja suurella nopeudella :)
Yöllä, kun Nordkapiin oli vielä noin 150 kilometriä matkaa, päätin jäädä yöksi tienvarteen, jotta aamulla ja raikkaana pääsisi jatkamaan viimeistä matkaa Nordkapiin ja nauttimaan myös tulevista kauniista näkymistä :)
Kun aamutoimenpiteet ja toiminnot oli tehty ja auto tankattu, jatkoin innokkaasti matkaani odottaen, että pääsen näkemään nämä upeat näkymät, Jäämeren (Barentsinmeren) tai Atlantti valtameri 😇😆 😅😀😂😂
...luonto alkoi muuttua, kauniit näkymät vuorelle, vihrein kasvillisuus, mukaan lukien värikkäät täplät, vuoret nousivat korkeammalle, näkymät myös merelle alkoivat avautua, pilvet, aurinko vuorotellen... tosi kaunis... :)
Lopulta saavuin ensimmäiseen suureen tunneliin, joka johti kiven läpi. Se oli noin neljä kilometriä pitkä...valaistus oli melko hämärä, välillä tippui vettä ylhäältä, ilma oli viileää. Tuntui kuin olisi jossain vanhassa maalaismaisessa kellarissa...
Lopulta olin saavunut matkani ensimmäisen kauan odotetun kokemuksen...eli se on 7 kilometriä pitkä tunneli joka kulkee meren alta... syvin kohta merenpinnan alapuolella on yli 200 metriä...menens täältä etelään puolelta on kaltevuus 9 % ja nousu toiselle puolelle 10 %. Laskeutuminen on pitkä ja tasainen, ja nousu toiselle puolelle on yhtä pitkä ja tasainen. Vanhalla autollani oli vakava ongelma ylämäkeen menossa... viimeisen osan noin 1 km menin ylämäkeen toisella vaihteella ja noin 30 km/h nopeudella
Tämä tunneli oli paljon paremmin valaistatu, jokaisen kilometrin jälkeen on kyltti, joka näyttää kuljetun matkan ja matkan eteenpäin. Siellä oli myös paljon hätäpuhelinkoppeja ja melko paljon niin sanottuja taskuja. Jos autolle tapahtuu jotain, on pystyttävä poistumaan tieltä, jotta ei synny ruuhkaa.
Jatkotie jatkui normaalisti, jos niin voi sanoa....normaalisti tyypillistä siellä oleville maisemille, joita edellä kuvailin. Välillä voimakas sivutuuli lisäsi mausteisuutta, ja sitten sain välilä raikkaan sateen, jonka jälkeen paistoi taas aurinko. Muutama kilometri ennen nordkapille tuloa testattiin jälleen, mihin vanha autoni pystyy, sillä vuoren rinteellä oli pitkiä nousuja, joista taas avautui upeat näkymät.
Ennen loppua tapasin myös paljon pyöräilijöitä, jotka siellä liikkuivat. Voin vain kuvitella, kuinka vaikeaa pyörällä olisi suorittaa tämä viimeinen osa matkaa pitkin näitä vuoria.
Lopulta pitkän, pitkän ylös-alas-oikealle-vasemmalle rullauksen jälkeen kohde eli nordkapp alkoi ilmestyä. Edessä oli vielä ylä- ja alamäkiä, mutkaisia teitä mielenkiintoisine käänteineen :)
Saavuin puolen päivän aikoihin, sää oli selkeä, mutta pilvinen. Näkyvyys valtamerelle näkyi kauas horisontissa... missä pilvet ja vesi sulaivat yhteen.
Nordkapp sijaitsee hieman yli 300 metriä merenpinnan yläpuolella kalliolla, ja se on, kuten ymmärrät, erittäin aktiivinen turistipiste, jonne ihmiset tulevat eri puolilta maailmaa ja kulkuvälineillä. Valokuvauksen pääkohde on tämä suuri pyöreä maapallomainen pallo...
...tietenkin näkemisen arvoisia ovat näkymät merelle ja sen rannan kallioille.Uskon täysin, että näistä näkymistä voi nauttia missä tahansa säässä, olipa sitten pilvistä kuten kävellessäni tai aurinko paistaa, nämä näkymät ovat kaikki lumoavia ja ainutlaatuisia. Itse uskon, että tätä matkaa sinne ei voi mitenkään mennä pilällee sään takia...
Hetken levänneenä ja nautiskellessani huomasin, että sää oli muuttunut erityisen sumuiseksi/pilviseksi, päätin mennä ottamaan lisää kuvia ikuistaakseni tämänkin tilanteen: ) Näkyvyys oli suhteellisen heikko, 20 metriä taisi olla maksimietäisyys, missä muuten silmät selittivät jotain ja pystyivät erottamaan esineet :)
...yön saapuessa tuuli nousi ja nousi... keinutti autoa melko ahkerasti, auton katon ja aurinkopaneelien välistä kuului melko kovia tuulen ääniä. Tuuli oli melko puuskainen, tuulen nopeus oli välillä 14m/s....
En saanut nukuttua kovinkaan paljoa :) Aamulla viideltä kyllästyin siihen ja päätin alkaa liikkua takaisin. Kahvin ääressä aamusääennustetta katsellen se osoitti maanantaiksi vielä voimakkaampaa tuulta... jopa 22m/s... Oli sunnuntaiaamu, ja päätin, että en joudu sellaiseen myrskyyn... sitten tämä liike olisi erittäin vaikeaa, ellei jopa mahdotonta. Vaikka aamulla oli paksu sumu ja näkyvyys suhteellisen nolla, päätin silti lähteä liikkeelle hiljaa...
Tiesin, että jos pääsen alas vuorilta, niin paksua sumua ei varmasti enää tule :)
Sumu katosi jo muutaman kilometrin jälkeen ja näkyvyys oli erittäin hyvä... vaikka koko päivän aikana satoi ajoittain pientä tihkusadetta ja oli pilvistä, oli silti kaunista ja mielenkiintoista koko paluumatkalla.
Tämä matka oli ehdottomasti unohtumaton ja erityinen muisto, joka jää mieleen pitkään. Tämän muiston voivat hämärtää vain uudet, äärimmäisemmät matkat/seikkailut :)
Muista katsoa kaikki kuvat ja videot ja kommentoi :)))
VIERAILE MYÖS MUILLA KANAVILLANI SAADAKSESI LISÄTIETOJA IFFIsta
Kommentit
Lähetä kommentti